Maailman köyhyys on minua nuoresta saakka ajatuksena vaivannut - siitä saakka, kun kehotettiin syömään kaurapuuro loppuun heitä ajatellen, joilla ei ollut syötävää. Ja tähän liittyvä ajatus - monin muunnelmin - että maailman köyhyyden helpottamisessa riittää juuri se, eli helpottaminen. Eli köyhien sopii oikeastaan jäädä köyhiksi, vaikkei ihan niin köyhiksi. Heidän oletetaan olevan ”onnellisia” enemmän tai vähemmän niissä olosuhteissa kuin nytkin, pienellä jeesauksella. Viimeinen ”naula” asiassa on ilmastonmuutos: vaikkei sitä sanota useinkaan ihan suoraan, katsotaan monissa piireissä, että kehitysmaat eivät milloinkaan voi ja saa rikastua, ainakaan lähellekään meidän tasoamme, koska silloin on vaara, että he käyttäisivät yhtä lailla energiaa ja/tai raaka-aineita kuin mekin.

Mieluummin siis ”kaikin tavoin” tuetaan köyhää, ehkä ”alkuperäiskansan”, viljelijää pysymään tiluksillaan ja noudattavan vanhoja perinteitään. Voimalaitokset, teollisuus - ne ovat vain uhka tälle elämäntavalle. (Niin, ja tietysti luonnollekin.)

Minusta tämä tällainen ajattelu on - köyhää!

Aluksi taas linkkejä minun tavallani ”toisinajatteleviin” tahoihin.

________________________________________