Make your own free website on Tripod.com

Kansalaiskeskustelu

Arkisto => Historia => Aiheen aloitti: Heikki Jokipii - Tammikuu 07, 2007, 20:53:41



Otsikko: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Heikki Jokipii - Tammikuu 07, 2007, 20:53:41
Mielenkiintoinen on löytämäni tieto Matti Klingen kirjasta "Professoreita" (Keuruu 1990, 1. painos 1984). Kirjassahan Klinge ottaa otoksen Turun ja myöhemmin Helsingin yliopiston professoreista 350 vuoden ajalta ja esittelee heidän elämänsä ja merkityksensä (hyvin tivistetysti, koko kirja vain vähän yli 200 sivua):

Professori Browallius saa alaotsikokseen "- luonnontiede ja Raamattu". Artikkelin loppupuolella (s. 65) kerrotaan, miten Browallius v. 1755 ilmestyneessä kirjassaan "Betänkande om vattuminskningen" otti kantaa aikansa suureen luonnontieteelliseen kysymykseen. Lainaan:

Lainaus
"Edellisellä vuosikymmnellä oli kiihkeästi pohdittu Itämeren vedenpinnan alenemista, ja Celsius ja Linne olivat päätyneet siihen tulokseen, että Ruotsin valtakunnassa voitiin havainnollisesti todistaa Newtoniin teoria siitä, että maa aikanaan tulisi kuivumaan  kokonaan haihtumisern seurauksena. Upsalassa puhuttiin siitä, että jokainen taivaankappale kehittyy vedenpaisumuksesta lopulta hehkuvaan tilaan."

Yritin - onnistumatta - netistä etsiä tästä kuivumisteoriasta lisätietoa ja erityisesti Newtonin osuudesta siihen. Mutta  netissä olevasta ruotsalaisesta 1800-luvun tietosanakirjasta löysin  tämän verran. (http://runeberg.org/nfck/0466.html)

Asia on siinä varmaan osin jo kuvattu ruotsiksi ihan hyvin (siinä ei tosin puhuta haihtumisesta vaan veden sitoutumisesta?), mutta lainaan Klingeä lisää:

Lainaus
"Browallius halusi ratkaista kysymyksen jo aikaisemmin esittämänsä luonnontieteellisen metodin avulla. Ankara lähdekritiikki osoitti väitteet merenpinnan alenemisesta kyseenalaisiksi vanhojen kalastajien kertomuksiksi, eikä kukaan sitäpaitsi ollut osoittanut, mihin vesi olisi kadonnut. Näin Browallius päätyi tiukan luonnontieteellisen empirian ja todistusten vaatimisen lähtökohdista osoittamaan, että Raamattu oli oikeassa."

Merelliset fossillit liittyivät vedenpaisumukseen jne. Kirja oli vaikutusvaltainen, väittely asiasta pysähtyi pitkäksi aikaa. Kun se tuli uudelleen esille, asialla oli jo toinen nimi: "maankohoaminen". Klinge: "Tällä ajatuksella oli jo parempi tulevaisuus".

***

Minusta tämä tarina on kutkuttava, ja ihan nimenomaan nykyisen ilmastonmuutoskeskustelun näkökulmasta. Tässä tarinassahan olivat mukana useat 1700-luvun eturivin tiedemiehet - eikä ketään voi missään tapauksessa sanoa huijariksi tai älyllisesti epätehelliseksi, ei meidän Turun Browalliustakaan, mielestäni.

(Tietääkö kukaan enempää Newtonin osuudesta tähän asiaan?)       


Otsikko: Vs: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Tapani Seppa - Tammikuu 08, 2007, 04:17:03
Livasin lapi erinomaisen kirjan Newtonista: Richard Westfall: Never at Rest, 832 sivua! ja en ollenkaan loyda mitaan kommenttia asiasta.

Oma epailykseni on etta tama asia liittyy Newtonin "Pimeisiin vuosiin" 1677-1686, jolloin han keskittyi alkemiaan, numerologiaan ja raamatun ennustusten tutkimiseen. Tata edelsi Newtonin "Annus Mirabilis", jolloin han kirjotti fantastiset tekstinsa monista matemaattisista alueista ja optikasta. Ja tietysti sita seurasi 1684-1688 Principia, joka on ehkapa briljantein tieteellinen tutkimus maailmanhistoriassa.

Toinen mahdollisuus olisi etta tama on eras hanen viimesten vuosien tekstejaan, jolloin hanen kykynsa alkoivat hiipua.

Joka tapauksessa, Newton on ehkapa suurin tieteellinen nero maailmanhistoriassa. Kun lukee hanen originaaleja tekstejaan,ei voi olla hammastelematta hanen alynsa laajuutta ja teravyytta. Toisaalta, hanella oli omituisia pimeita vaiheita, johtuen uskonnollisista ajatuksista.  Mutta hanhan kasvoi puritaani-aikana, vaikka olikin todellisuudessa salassa toisinajattelija, areiolainen.


Otsikko: Vs: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Heikki Jokipii - Tammikuu 08, 2007, 21:04:11
Englanniksi asiasta ei löytynyt, mutta tässä on ruotsiksi artikkeli (pdf)

Ove Torgny: Linné i vattuminskningsdebatten (http://www.ebc.uu.se/undervisning/AlumnCvL/uppsatser/Liv%20&%20verk/OveTorgny.pdf)

jossa viitataan Newtoniin (s. 2) ja kerrotaan hänen uskoneen eräällä tavalla haihtumisen kautta tapahtuvaan veden vähenemiseen.


Otsikko: Vs: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Heikki Jokipii - Tammikuu 09, 2007, 20:51:19
Myös Anders Celsiusta koskevasta ruotsalaisessa jutussa (http://www.astro.uu.se/history/celsius.pdf) mainitaan (s. 7 tai 180) tämä Newton ajatuksen lähteenä.

Joka tapauksessa asiasta, veden vähenemisestä maailmasta, näyttää tuolloin,  1700-luvun puolessa välissä, vallinneen aika selvä tieteellinen konsensus!  :)


Otsikko: Vs: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Heikki Jokipii - Tammikuu 10, 2007, 19:06:07
Pienillä vihjeillä em. ruotsinkielisistä artikkeleista osasin googlata paremmin, ja tässä yksi linkki englanniksi evidenssiksi siitä, että myös suuri Newton jollakin tavalla uskoi vedenvähenemiseen:

Wikipedian artikkelissa komeetoista (http://en.wikipedia.org/wiki/Comet) kerrotaan näin:

Lainaus
Comets also seemed to Newton absolutely requisite for the conservation of the water and moisture of the planets; from their condensed vapours and exhalations all that moisture which is spent on vegetations and putrefactions, and turned into dry earth, might be resupplied and recruited; for all vegetables were thought to increase wholly from fluids, and turn by putrefaction into earth. Hence the quantity of dry earth must continually increase, and the moisture of the globe decrease, and at last be quite evaporated, if it have not a continual supply.

Newtonin ajatus todennäköisesti ei Englannissa lähtenyt liikkeelle havainnoista, maankohoaminen siellä oli käsittääkseni sen verran hidasta. Ei, Newtonilla oli teoreettinen, laskennallinen malli! :)

***

Mutta nyt kun olen ottanut tämän asian selvittääkseni, niin tilasin Kansalliskirjaston erityislukusaliin Celsiuksen kirjoituksen asiasta vuodelta 1743, jossa hän viittaa Newtoniin, toivoen, että siinä artikkelissa olisi lähdeviite siihen kirjaan/artikkeliin, jossa Newton on asian esittänyt.


Otsikko: Vs: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Jyrki Rinne-Nirva - Tammikuu 10, 2007, 20:59:57
Käytettiinkö 1743 lähdeviitteitä?


Otsikko: Vs: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Tapani Seppa - Tammikuu 11, 2007, 07:45:20
Siihenaikaan ja sita enennkin niita vasta kaytettiinkin!  Kukin tutkija halusi omille havainnoilleen prioriteetin.  Newtonin kinat Leibnitzin, Huygensin ja Hooken kanssa havaintojen ja teorioiden prioriteeteista olivat julkisia ja pitkaan kestavia.


Otsikko: Vs: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Heikki Jokipii - Tammikuu 11, 2007, 19:24:18
Tässä Celsiuksen artikkelissa tarkkaa lähdeviitettä ei kuitenkaan ollut. Mutta muuta kautta netistä sain hyvän vihjeen siitä, että tämä ajatus - lyhyenä, löysähkönä spekulaationa kyllä - olisi ollut Newtonin pääteoksen

Philosophiae Naturalis Principia Mathematica (http://en.wikipedia.org/wiki/Philosophiae_Naturalis_Principia_Mathematica)

kolmannessa osassa. Netistä löytyi nimittäin tuossa linkissä mainittu Henry Pembertonin kirja, jossa oli asia ja siinä viite, jonka ymmärsin näin. Tarkistan asian vielä. 

Joka tekisi tavallaan ymmärretäväksi, ettei Celsius mainitse kirjan nimeä, se olisi tavallaan itsestäänselvyys? Vai johtuiko asia siitä, että kyse ei Celsiuksella ollut kirjasta vaan artikkelista kuninkaallisen akatemian vuiosikirjassa. Selailin sitä kevyesti, eikä siiinä muillakaan kirjoittajilla näyttänyt olevan viittauksia lähteisiinsä. Tällaisissa artikkeleissa eivät lähdeviittteet ehkä silloin olleet yhtä ehdottoman välttämättömiä kuin nykyisin.


Otsikko: Vs: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Heikki Jokipii - Tammikuu 13, 2007, 00:07:12
Kyllä!!! Suuri Newton on onnistunut syyllistymään juuri tässä – muuten huimaavan nerokkaassa  – pääteoksessaan tällaiseen löysään spekulaatioon:

Lainaus
The tails, therefore, that rise in the perihelion positions of the comets will go along with their heads into far remote parts, and together with the heads will either return again from thence to us, after a long course of  years, or rather will be there rarefied, and by degrees quite vanish away ; for afterwards, in the descent of the heads towards the sun, new short tails will be emitted from the heads with a slow motion; and those tails by degrees will be augmented immensely, especially in such comets as in their perihelion distances descend as low as the sun s atmosphere ; for all vapour in those free spaces is in a perpetual state of rarefaction and dilatation ; and from hence it is that the tails of all comets are broader at their upper extremity than near their heads. And it is not unlikely but that the vapour, thus perpetually rarefied and dilated, may be at last dissipated and scattered through the whole heavens, and by little and little be attracted towards the planets by its gravity, and mixed with their atmosphere; for as the seas are absolutely necessary to the constitution of our earth, from them, the sun, by its heat, may exhale a sufficient quantity of vapours, which, being gathered together into clouds, may drop down in rain, for watering of the earth, and for the production and nourishment of vegetables; or, being condensed with cold on the tops of mountains (as some philosophers with reason judge), may run down in springs and rivers; so for the conservation of the seas, and fluids of the planets, comets seem to be required, that, from their exhalations and vapours condensed, the wastes of the planetary fluids spent upon vegetation and putrefaction, and converted  into dry earth, may be continually supplied and made up; for all vegetables entirely derive their growths from fluids, and afterwards, in great measure, are turned into dry earth by putrefaction : and a sort of slime is always found to settle at the bottom of putrefied fluids; and hence it is that the bulk of the solid earth is continually increased; and the fluids, if they are not supplied from without, must be in a continual decrease, and quite fail at last. I suspect, moreover, that it is chiefly from the comets that spirit comes, which is indeed the smalles; but the most subtle and useful part of our air, arid so much required to sustain the life of all things with us.

Lähde: Newton's Principia : the mathematical principles of natural philosophy (c1846) Book III, p. 492-493. nettiosoite: http://www.archive.org/details/newtonspmathema00newtrich

Jolloin sitten – kun kerran Newton oli näin sanonut, siis Newton, ymmärtäkää nyt, hyvät herrat, Newton, niin tottakai myös herrat Linne ja Celsius ottivat tämän asian peruslähtökohdakseen, ihmetellessään ilmiötä, että ranta karkaa Ruotsin satamista yhä kauemmas.

Eli ei ole tullut riittävästi komeettoja. Maapallo kuivuu. Itämeri todisteena.

Oliko ainoa ryhdikäs siiten Browallius, joka ei uskonut tätä?!?! :D

PS. Anteeksi, että lainaan näin pitkän otteen kääntämättä - keskustelukielemmehän on suomi - mutta tulen tuon pätkän jatkossa kääntämään: teen tästä löydöstä pienen esseen, jota tarjoan ... no, en tiedä vielä minne.


Otsikko: Vs: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Tapani Seppa - Tammikuu 13, 2007, 03:28:46
Heikki,

Suosittelen etta luet lahteen Richard Westfall:  "Never at Rest" 1980,  joka on erinomainen Newtonin tieteellinen elamankerta.

Havaitset etta Principian osien 1-2 ja 3 valilla oli pitka katko, johtuen seka Englannin vallankumouksesta etta Newtonin henkilokohtaisesta kriisista.

Newtonhan oli sen lisaksi etta han oli yksi maailmanhistorian kolmesta etevimmasta matematiikosta (yhdessa Arkimedeen ja Gaussin kanssa, kuten lukion matematiikanopettajamme ja myohemmin Helsingin yliopiston matematiikan apulaisproffa Juve meille kertoi) ja sen lisaksi kaikkien aikojen fyysikkojen ykkonen - mutta myos amatoori monilla aloilla. Naihin kuuluivat mm. aksiomaattinen teologia, numerologia ja alkemia.

Kemia,josta tassa asiassa on kysymys oli silloin taysin alkeellisella tasolla. Uskottiin taysin varmasti esimerkiksi transmutaation mahdollisuuteen. Kemia alkoi kehittya tietteksi vasta v.1850 vaiheilla, kun sen sijaan fysiikka ja matematiikka olivat taysia tieteita jo Newtonin aikana.  Aivan vastaavasti kuin ilmasto"tiede" on  nykyisin viela suunnilleen samalla tasolla kuin Newtonin ajan kemia.

Newtonin aikaan kommentit taivaankappaleiden koostumuksesta olivat varsin spekulatiivisia ja vastasivat lahinna alkemistien ajatuksia.  Lahettamasi referenssi osoittaa etta oletuksena olivat etta komeettojen materiaali jotenkin lannoitti maanpintaa.


Otsikko: Vs: Vedenväheneminen
Kirjoitti: Heikki Jokipii - Tammikuu 13, 2007, 21:04:01
Minun tarkoitukseni ei ollut millään muotoa mollata Newtonia - jota voi pitää todellakin koko tieteellisen aikakauden "isänä" tai miten sen asian sitten haluaakin sanoa.

Mutta jo klassisena aikana oli sanonta, että "joskus Homeroskin nukahtaa" eli viisaimmillekin sattuu virheitä. Ja tässä yhdessä kirjan kappaleessa Newtonille näyttää käyneen näin.

Olennaista ei ole kuitenkaan Newtonin puolihuolimaton spekulaatio vaan se miten siihen suhtauduttiiin.  Sehän oli hänen yleisteoriaansa täysin kuulumaton asia. Ei enää fysiikkaa, vaan kemiaa, joka sinä aikana oli alkeellisella tasolla, kuten Seppä hyvin edellä esiin toi.

Kuinka ollakaan, tämä Newtonin kirjan yksi kappale sitten kuitenkin painoi Linnen ja Celsiuksen aivoja, ja näin he näkivät tieteellisenä tosiasiana, että vesi vähenee.

Silloin kaikki nähtiin tapahtuvan siten, miten Jumala suo, joten ihmistä ei tässä syyllistetty. Ainakaan suoraan - ainahan kyllä oli taustalla se malli, että kaikenlaiset ikävät asiat tapahtuvat rangaistuksena, ihmisten syntien tähden.

Nykyisinhän tällainen ajattelutapa on onneksi täysin hävinnyt. Eikö niin? Eikö ...