Make your own free website on Tripod.com

Arvo sille, jolle arvo kuuluu


“Arvon mekin ansaitsemme” lienee useimmille suomalaisille tuttu laulu. Jo koulusta.

Mutta miten siihen tuli se sävelmä, joka sillä on? Tästä on useita teorioita.

Kerrotaan, että se on suomalainen kansansävelmä, mm. tässä lähteessä.


Kerrotaan, että se oli “Suomen ensimmäinen kansallislaulu”, esim. luentomonisteessa "SUOMEN KIRJALLISUUDEN HISTORIA VUOTEEN 1880":


[...] "Laulu Suomessa” (”Arvon mekin ansaitsemme”) 1810: ”Suomen 1. kansallislaulu”[...]” (po. 1816, lapsus)


Kerrotaan, että Jaakko Juteini otti tuon sävelmän, ja teki siihen sanat. Näin Hannu Taanila, tässä lähteessä:


“Hedelmällinen lähde Taanilalle oli myös kirjailijan ja valistusmies Jaakko Juteinin (1781- 1855) kansansävelmään sanoittama Arvon mekin ansaitsemme. Juteinin runon nimi on Laulu Suomesta.“


Ryhdytäänpä purkamaan näitä väitteita.


Ensiksikin se ei ole suomalainen kansanlaulu. Sama sävelmä löytyy Saksasta jo 1800-luvun aivan alusta, ja saksalaisissa lähteissä esiintyy jopa väite (luultavasti kyllä väärä), että sävelmä olisi peräisin Mozartilta. Joka tapauksessa tässä se sävelmä on (YouTube):

Ihren Schäfer zu erwarten

Tämän lähteen mukaan teksti on jo vuodelta 1771, ja sävelmä viimeistään vuodelta 1803.


Phyllis und die Mutter
Text: Volkslied, Nürnberg, 1771
Musik: Volksweise, vor 1803"


Tässä nettilähteessä on väite, että sävelmä olisi jopa keskiajalta:

Phyllis im Garten

Siihen en oikeastaan osaa ottaa enää kantaa. Tässä kuitenkin esitys, joka tavallaan tukisi sitäkin teoriaa.

Sinänsä tieto tuon sävelmän saksalaisuudesta ei minun osaltani edellyttänyt internetiä. Ostin v. 1969 Heidelbergista äänilevyn, vanhojen ylioppilaslaulujen kokoelman, jossa tuo laulu oli mukana. Mutta tuo tieto sävelmän varhaisuudesta kyllä internetiä edellytti.


“Ensimmäinen kansallislaulu”? Kyllä, Juteini teki sanat v. 1816. Mutta koska ko. laulu olisi lauluna esitetty? Siitä ei ole tietoa ennen kuin se ilmestyi Suomen ensimmäisessa kouluille tarkoitetussa suomenkielisessä laulukirjassa v. 1864. Jollon se tietysti on vähintään koulussa laulettu, vaikkei virallista “kantaesitystä” olisi ollutkaan.


Juteini teki sanat tuohon sävelmääm?


Hyvin epäiltävää, koska itse runo on jykevämpi, vakavampi, eikä oikeastaan sovi tuohon aika kevytmieliseen valssin säveleeseen:


Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
ehk’ei riennä riemuksemme
laiho miesten maatessa;
leipä kasvaa kyndäjälle,
onni työnsä täyttäjälle.

(Alkuperäisessä muodossa vuodelta 1816, täältä, toinen osa, siellä s. 31)


Loputkin säkeistöt ovat – jos pystyy unohtamaan hetkeksi sen nykysävelmän – itse asiassa yhtä juhlallisia, juuri kansallislauluun sopivia.


Kuvitelkaa – ja vaikka kokeilkaa – että laulatte saman laulun vaikka Saksan kansallishymnin (“Deutschland, Deutschland, über alles”) sävelellä. Sen pystyy laulamaan niin. Ja se sopii niin paremmin! Luultavasti Juteini oli ajatellut laulunsa tuolla tavalla juhlavammaksi, komeammaksi. Hän ei varmasti ajatellut, että säkeiden loppuun laitettaisin lallatusta. Mutta kuka ne sinne laittoi?


Verrataanpa tätä “Arvon mekin ansaitsemme” -laulua ja saksalaista kansan (ja/tai ylioppilaiden) laulua säe säkeeltä, ensimmäisen säkeiston osalta, tässä allekkain, vertailtaviksi. Kahdeksan säettä:


“Phyllis und die Mutter”


Ihren Schäfer zu erwarten
Tralerali tiralerala
Schlich sich Phyllis in den Garten
Tralerali tiralerala
In dem dunklen Myrtenhain
Schlief das lose Mädchen ein
Tralerali tiralerala
Tralerali tiralerala


”Laulu Suomessa”


Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
vaikk’ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa;
laiho kasvaa kyntäjälle,
onni työnsä täyttäjälle.
Lal la la la la lal lal la, lal lal la lal lal la,
lal la la la la lal lal la, la lal lal la.

Jos Juteini olisi tehnyt sanat tuohon sävelmään, olisi hän ihan varmasti kehittänyt jotain järkevämpää tuohon lallattelun sijaan. Kuka siis tuon lallatelun – ja sävelmän - alkuperäiseen runoon liitti?

Ehdotukseni: Heinrich Wächter, Viipurin saksalaisyntyinen kanttori, joka oli myös Viipurin useassa koulussa musiikinopettajana. Ja joka juuri hän teki siellä tuon ensimmäisen suomenkielisen koulujen laulukirjan. Jossa myös ensimmäistä kertaa tuo Juteinin runo on esitetty lauluna. Hän saksalaisyntyisenä varmasti tunsi tuon sävelmän, ja huomasi, että Juteinin runon alkuosa on sillä laulettavissa. Kun alkuperäisessäkin oli tuo ”tralerali tiralerala”, niin hän lisäsi sen Juteinin runon loppuun, jotta itse sävel kulkisi.

Nyt on periaatteessa mahdollista kuitenkin, että tämä on tapahtunut Juteinin suostumuksella. Juteini eli Viipurissa ja kuoli siellä v. 1855. Wächter tuli Viipuriin jo 1848, jolloin heillä oli yhteisiä vuosia – ja mahdollisuus keskustella – siellä keskenään seitsemän vuotta. Eikä kaupunki tuolloin tietysti ollut suuren suuri, ja varsinkin sen sivistyneistö varmaan tunsi toinen toisensa.

Tämän teoriani osoittaminen ihan varmasti todeksi on tietysti mahdotonta. Vääräksi sen voisi osoittaa niin, että “Arvon mekin ansaitsemme” olisi todistettavasti lauluna esitetty huomattavasti ennen tuota koulun laulukirjan ilmestymistä, oikeastaan ennen vuotta 1848 (sekä Wäcterin Suomeen saapumisen, että Paciuksen Maamme-laulun esittämisen vuosiluku). Joka – minusta ainakin ja tietenkin, lienee – mahdotonta!

***

Paciuksen Maamme-laulun? Tätä saattaa joku ihmetellä. Miksei Runebergin? Runebergin Maamme-laulun ensiesitys – hänen itsensä säveltämänä – oli jo 1846 (tai 1847?) Porvoossa! Tuon version ovat mm. Ylioppilaskunnan Laulajat laulaneet myös levylle. Tämä on tietysti makuasia, mutta minusta Runebergin oma sävelmä oli – parempi! (Tavallaan hupaisa, inhimilllisesti ymmärrettävä tieto on, ettei Runeberg itse osallistunut tuohon 1848 Kumtähden kentällä pidettyyn tilaisuuteen, jossa nyt yleisesti katsotaan Maamme-laulu ensi kertaa esitetyn.)
Wikipedia-artikkelista Maamme-laulusta näemme, että Paciuksenkin sävellyksen suhteen on esitetty samanlaisia epäilyksiä kuin tämän artikkelimme kohteen suhteen.